Itsemurha ja läheinen

    Lisätietoja
    Trauman ja surun vaiheet
    Lapsi ja itsemurha
    Läheisen oma kertomus


Lisätietoja

Itsemurha on aina uhrin läheisille psyykkinen kriisi. Monet kysymykset risteilevät mielessä. Miksi näin tapahtui? Oliko se minun syyni? Olisinko voinut estää tapahtuneen?

Keskeisintä on ymmärtää, että itsemurha on ihmisen oma, henkilökohtainen ratkaisu. Tällaiseen ratkaisuun päätyy ihminen, joka kokee, että elämä on niin pahassa solmussa, että muuta ei ole tehtävissä. Läheinenkään ihminen ei voi tietää, kuinka toinen kokee elämäntilanteensa tai kuinka epätoivoiselta hänen tilanteensa tuntuu. Jälkikäteen voi muistaa asioita, joista "olisi pitänyt" tajuta, että kaikki ei ole kunnossa. Kuitenkaan kukaan ei voi nähdä toisen pään sisälle tai tehdä päätöksiä toisen puolesta.

Itsemurha on tapahtumana useimmiten pelottava ja syyllistävä. Läheisen itsemurhan jälkeen on aina hyvä hakea apua.. Itsemurhan tehneiden läheisillä pitäisi olla mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja päästä syyllisyyden tunteistaan ajan kanssa. Jäljelle jäävät näkevät usein painajaisunia, heissä syntyy pelkotiloja kuolemaa ajatellessa ja joko taipumusta vetäytyä yksin tai kertoa jokaiselle mahdolliselle kuuntelijalle tunteistaan. Läheisen itsemurha jättää jälkeensä tyhjyyden, yksinäisyyden ja epäonnistumisen tunteita, joista selviäminen vie usein vuosia. Jos tunteita ei käsittele, ne voivat nousta pintaan uudestaan vielä vuosien kuluttua.

Itsemurhan kautta läheisensä menettäneen suruprosessi on tavallistakin pidempi ja monesti hyvin yksinäinen. Itsemurha on niin vaikea, pelottava ja jopa häpeällisenä pidetty asia, että tukijoita voi olla vaikea löytää. Läheisten on usein hyvin vaikeaa pyytää apua tällaisessa asiassa. Moni haluaisi auttaa, muttei tiedä, mitä tehdä ja miten käyttäytyä. Läsnäolon ja halauksen sijaan yhteyden pito lopetetaan usein kokonaan. Perheenjäsenet ymmärtävät menetyksen tuottaman tuskan parhaiten ja ovat useimmiten halukkaitakin jakamaan surevan murheen. Heillä on kuitenkin myös oma surunsa käsiteltävänä. Tukijan olisikin hyvä olla tilanteessa ulkopuolinen.

Paluu normaaliin arkeen on pitkä, jollakin jopa elämän mittainen prosessi, josta tuskin kukaan selviää täysin omin voimin. Ammattiapu ja erilaiset ryhmät auttavat oman prosessin käsittelyssä turvallisesti ohjaajan tuella. Jokainen suree ja käsittelee menetystä omalla tavallaan ja omassa aikataulussaan. Surutyön alkuvaiheessa kaikki ajatukset pyörivät menetyksen ympärillä ja itsemurhan tehnyt läheinen tulee mieleen pienimmästäkin asiasta. Ajan myötä surutyön edetessä maailmaan alkaa mahtua pikkuhiljaa muitakin asioita ja jossain vaiheessa on taas mahdollista tuntea iloa elämään kuuluvista hyvistä asioista