 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Keskustelualue |
 |
 |
|
|
 |
|
1. Surunauha on tukenasi kesälläkin
2.
Suicide
Survivor Day
3.
En olisi tässä ilman SOS-autoa
4.
Hahmoterapia ja itsemurhan tehneen läheinen
1. Surunauha on tukenasi kesälläkin Kesällä niin terveyskeskukset kuin psykiatrian poliklinikatkin toimivat monin paikoin supistetuin aukioloajoin. Vertaisemme tarvitsevat kuitenkin tukea myös kesäkuukausina ja lomaillessaan - ehkäpä jopa enemmän kuin arjen ja työn keskellä. Vaikka Surunauhan ryhmänohjaajatkin jäävät kesäkuussa ansaituille lomatauoille, Surunauha ei kuitenkaan jätä vertaisia oman onnensa nojaan. Olen iloinen, että puhelin palvelumme uudistuksen myötä pystymme tänä vuonna ensimmäisen kerran ottamaan vertaistukipuheluita vastaan läpi kesän. Jos siis haluat puhua kokemastasi itsemurhasta tai sen herättämistä tunteistasi vertaisesi kanssa, tilaa itsellesi puhelinaika tekstiviestillä numerosta 045 1308 603. Voit myös esittää toivomuksia puhelusi vastaanottavan vertaisen suhteen. Noita toiveita voivat olla soittoajankohta, ikä, sukupuoli tai se, kenet vastaanottaja on menettänyt. Pyrimme toteuttamaan kaikki meille esitetyt toivomukset ja ne auttavat myös meitä vertaistukijoita valmistautuessamme puheluihin. Paluupostissa saat tiedon mm. numerosta, johon soitat Sinulle varattuna soittoaikana. Puhelusta ja tekstiviestistä maksat vain oman operaattorisi puhelusta veloittaman hinnan, sillä Surunauhan tarjoama vertaistuki on veloituksetonta. Toisen "kesäisen" tukimuotomme
löydät osoitteesta
www.surunauha.net. Siellä moderoitu
vertaisverkkofoorumimme toimii 24 / 7 -periaatteella aatot ja
juhlapyhät mukaan lukien. Aurinkoista ja voimauttavaa kesää kaikille toivottaen Pörri Ojala
Muistinne virkistämiseksi: 10. syyskuuta on Kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä, 10. lokakuuta Maailman mielenterveyspäivä. Itsemurhan tehneiden muistopäivää olemme Suomessa viettäneet sellaisena marraskuun sunnuntaina, joka ei seuraa pyhäinpäivää, ei ole isäinpäivä, ei tuomiosunnuntai eikä ensimmäinen adventti. Tavan sytyttää kynttilöitä ulkosalle itsemurhan tehneiden muistoksi on Suomessa aloittanut Mielenterveyden Keskusliitto jolloinkin 1990-luvun alkupuolella. Surunauha ry. perustettiin lokakuussa 1997. Haimme yhdistykselle näkyvyyttä ja siinä tarkoituksessa käännyimme seuraavana syksynä Helsingissä Agricolan kirkon Tuomasyhteisön puoleen ja tiedustelimme mahdollisuutta järjestää kynttilätapahtuma jonain sunnuntai-iltana välittömästi Tuomasmessun jälkeen. Saimme vastakaikua ja perustimme työryhmän, johon kuuluivat City-pappi Olli Valtonen, Maria Vuorinen ja Irene Korimäki Mielenterveyden Keskusliitosta ja Marjatta Koskenvesa ja allekirjoittanut Surunauha ry:stä. Itsemurhan tehneiden muistopäivä Sunnuntai-iltana, 15. marraskuuta, vaelsimme kulkueena halki kaupungin, Agricolan kirkolta Tuomiokirkolle ja laskimme palavat kynttilämme kirkon portaille. Tilaisuus oli juhlava, paikalla oli lippuvartio ja kaksi muusikkoa, Arja Sihvola piti lyhyen puheen ja lopuksi lauloimme yhdessä "Maa on niin kaunis". Olimme ainakin omasta mielestämme onnistuneet niin hyvin, että tapahtumasta päätettiin tehdä traditio. Jokin hoitava elementti siinä lepattavassa kynttilänvalossa ja pitkässä vaelluksessa oli mukana ja se tunnelma vielä korostui ja tiivistyi, kun seuraavana vuonna vaellusta vartioivatkin poliisiautojen sijasta ratsuhevoset. Kiitos idean toteuttamisesta Halosen Pirjolle ja ylimääräistä aikaansa uhranneille poliiseille ja heidän ratsuilleen. Keskuudessamme tuota sopimuksenvaraista marraskuista sunnuntaita alettiin kutsua Itsemurhan tehneiden muistopäiväksi. Tapahtuma, joka tavallisesti alkaa tai lopettaa mielenterveysviikon, on levinnyt hiljalleen ympäri maan. Surunauhat Sari Forsströmin ollessa yhdistyksemme puheenjohtajana alettiin taas kaivata uutta näkyvyyttä. Aivoriihen tuloksena päätettiin solmia surua näkyväksi Vanhankirkon puistossa Helsingissä Itsemurhan tehneiden muistopäivää edeltävänä lauantaina 15. marraskuuta 2003. Samana päivänä järjestettiin sekä yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous että yleisölle avoin ilmainen luentotilaisuus kadun toisella puolella Bullan-kulmassa. Nytkin onnistuimme yli odotusten, saimme runsaasti huomiota mediassa ja luonnollisesti tästäkin tapahtumasta päätettiin tehdä traditio. Tuona samana syksynä oli Mielenterveyslehden numerossa 6/2003 Elina Mäenpään kirjoitus: "Tukea ja oikeutta itsemurhan tehneiden läheisille". Artikkelissa kerrottiin kansainvälisen itsemurhien ehkäisyjärjestön, IASP:n kongressista Tukholmassa ja esiteltiin belgialaisen "Flemish Working Group on Suicide Survivors"- järjestön työtä. Huomasimme, että meidän kynttiläpäiväämme, Itsemurhan tehneiden muistopäivää vietetäänkin kansainvälisesti nimellä Suicide Survivor Day. Olemme syksystä 2003 lähtien solmineet surua näkyväksi Vanhankirkon puistossa marraskuisin lauantaina, ja sunnuntaisten kynttilätapahtumien järjestäminen on vähitellen siirtynyt Mielenterveyden Keskusliiton, paikallisten seurakuntien ja mielenterveysseurojen vastuulle. Sunnuntaita nimitetään medialle toimitettavissa tiedotteissa Itsemurhan tehneiden muistopäiväksi - mikään virallinen nimi se ei ole. Kannattaisiko pyrkiä saamaan päivä viralliseen almanakkaan ja millä nimellä? Itsemurhan tehneiden läheisten päivä? Mitä mieltä on Surunauhan kansainvälisten asioiden työryhmä? Myös muualla tapahtuu Yhdysvaltalaisen itsemurhien ehkäisyjärjestön, AFSP:n , nettisivuilta löytyi tieto: "11th Annual National Survivors of Suicide Day". "A day of healing for survivors- - - around the U.S. and the World, on saturday, november 21. 2009- - - ". Tapa on Yhdysvalloissa alkanut 1999 nevadalaisen senaattorin aloitteesta ja sitä vietetään aina amerikkalaisten suurta juhlaa, kiitospäivää, edeltävänä lauantaina. Kuvia ja videoita löysin netistä runsaasti ja muutakin mielenkiintoista: vuosittain eri puolilla maata (maailmaa?) järjestettävä tapahtuma "Out of the Darkness " tai "Out of the Darkness Overnight Walk". Löysin kiehtovia kuvia hämyisistä puistoista tai aurinkoisista niityistä ja banderolleja kantavista hymyilevistä ihmisistä. Bostonissa tullaan järjestämään 26-27 kesäkuuta 18 mailin mittainen vaellus iltahämärästä aamunkoittoon. Ilmoittautuminen alkaa joulukuussa. Vilkaiskaapa kuvia! Hoitava Happening keväällä? Marraskuun sää Suomessa on usein sateinen ja kylmä. Entisenä suruverkkotyöläisenä tiedän, kuinka talkoolaiset nukkuvat edellisen yön levottomasti, säpsähtävät hereille kurkkiakseen nousevaa päivää ja aamun hämärässä kiirehtivät kolmet villahousut jalassa sovitulle kohtauspaikalle Ruttopuistoon ja kiittävät Ilmojen Haltijaa kun ei sentään tälläkään kertaa sada lumiräntää. Olisiko mahdollista järjestää Hoitava Happening, joukkomielenosoitus, keväällä, valoisana vuodenaikana, jolloin niitä itsemurhia eniten tehdään? "Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää/ sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen - - - "(T.S.Eliot Autio maa suom. Lauri Viljanen). Miltä tuntuisi puistotapahtuma Lapinniemellä tai Töölönlahden rannalla tai vanha perinne, tunnin Yöjuoksu ja päätteeksi aamiainen Alppipuiston nurmikolla? Kesällä ihmiset matkustavat ja liikkuvat paljon. Joku toinen paikkakunta voisi ottaa vetovastuun. Miten on - Tampere, Turku, Vaasa tai joku muu? Rauni F.
3. En olisi tässä ilman SOS-autoa Helsingin terveyslautakunta on päättänyt lopettaa ensi vuoden alusta Mielenterveysseuran SOS-auton käytöstä solmitun sopimuksen ja siirtää varat kaupungin sosiaalipäivystykselle. Lähes kahdeksan vuotta sitten saimme tiedon, että perheemme keskimmäinen lapsi on tehnyt itsemurhan. Tiedon tästä surullisesta uutisesta meille vanhemmille toi kaksi virkapukuista poliisia. Järkytykseltämme menimme täysin toimintakyvyttömiksi ja ilman naapuriemme apuja ja heidän paikalle soittamaansa SOS-auton henkilökuntaa, emme olisi omin avuin kyenneet hakemaan hoitoa sokkiimme. Vahvasti lääkittyinä meidät vanhemmat jouduttiin viemään Lapinlahden sairaalaan käsittelemään tapahtunutta. Sieltä päästyämme meille vanhemmille kaupungin terveysvirasto lähetti kirjeen, missä kerrottiin, että kesälomien vuoksi tapahtuman käsittelyä jatketaan lomien loputtua reilun puolentoista kuukauden kuluttua itsemurhasta. En tiedä, söimmekö mitään sairaalasta päästyämme. En tiedä, miten hautajaiset sujuivat. En tiedä, milloin halu jatkaa omaa elämää palasi. Sen tiedän, että pirstaleiksi menneen elämämme kokoamiseen on mennyt monta vuotta. Eikä mikään elämässämme enää ole kuin ennen. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana julkinen sektori ei ole kyennyt antamaan minulle apua surusta toipumiseen. Kaiken tarvitsemani avun olen saanut kolmannelta sektorilta. Erityisesti kiitän Suomen Mielenterveysseuraa ja seuran järjestämää sopeutumisvalmennuskurssia siitä, että olen edelleen tässä ja pystyn toimimaan yhteiskunnassamme työtä tekevänä kansalaisena. Toinen merkittävä kolmannen sektorin toimija – Surunauha – Itsemurhan tehneiden läheiset ry – on omalta osaltaan auttanut minua selviytymään tästä erittäin suuresta surustani. Pystyykö kaupungin sosiaalipäivystys oikeasti vastaamaan siihen haasteeseen, mitä esim. itsemurhan tehneen omaisen kohtaamiselta vaaditaan? Arja Ryhänen
4. Hahmoterapia ja itsemurhan tehneen läheinen Pidin Surunauhan suunnittelu-, yhteistyö- ja koulutuspäivillä esitelmän, jonka aihe oli "Kuinka hahmoterapia voi auttaa itsemurhan tehneen läheistä.". Esitelmä sai hyvän vastaanoton, ja yritän nyt siirtää jotain siitä paperille. Se ei ole aivan helppoa, koska yksi keskeinen osa esitelmää oli asioiden omakohtainen kokeminen erilaisten kokeilujen kautta ja näiden kokeilujen esiin tuomien tuntemuksien purkaminen keskustelussa. Tässä tuleekin esille kaksi asiaa, jotka ovat hyvin keskeisiä hahmoterapiassa: kokeileminen ja kontakti. Niiden tuominen kirjoitettuun tekstiin on haasteellista. Sisällytän tähän tekstiin ehdotuksia pieniksi harjoituksiksi, joita voit kokeilla itseksesi tai parin kanssa. Kokeile niitä, ja keskustele kokemuksistasi jonkun kanssa mikäli mahdollista. Jotkin harjoitukset saattavat olla aluksi hankalia. Voit kokeilla muita ja palata näihin myöhemmin, jos haluat. Kun teet harjoituksia, tee ne rauhallisessa ympäristössä ja anna itsellesi tarpeeksi aikaa. Harjoitukset toimivat yleensä paremmin kun ne toistaa muutaman kerran ja antaa itsensä tottua niihin. Lähden liikkeelle hahmoterapian taustoista ja niiden kautta sen keskeisistä periaatteista suhteessa ihmiseen ja terapian tekemiseen. Tämän jälkeen esittelen hahmoterapian keskiössä olevan teorian perustunteista. Lopuksi käsittelen sitä millaisilla keinoilla ihminen voi estää itseään tulemasta tietoiseksi liian tuskallisista tunteista - ja miten nämä voivat jäädä päälle ja haitata elämistä. Jälkimmäisen osan yhteydessä esitän joitakin omia ajatuksiani siitä, miten nämä asiat saattavat näkyä itsemurhan tehneen omaisen elämässä. Hahmoterapia Hahmoterapian kehitti psykoanalyysin pohjalta saksalaissyntyinen lääkäri Fritz Perls (1893-1970), joka kouluttauduttuaan psykoanalyytikoksi turhautui psykoanalyysin kapeaan maailmankuvaan ja ryhtyi hakemaan vaikutteita laventaakseen sitä. Psykoanalyysista Perls toi hahmoterapiaan monia keskeisiä käsitteitä ja tapoja kuten itse terapiatilanteen, ja ajatuksen sitä, että ihminen käyttää erilaisia keinoja suojautuakseen liian tuskallista tietoisuutta vastaan - ja sen, että näiden keinojen ja niiden takana olevien tunteiden huomaaminen voi tuoda puuttuvaa tasapainoa ihmisen elämään. Käyn nyt läpi joitakin tärkeimpiä Perlsiin vaikuttaneita ajatuksia ja sitä, miten ne konkreettisesti vaikuttavat ihmiseen ja terapiatilanteeseen. Hahmopsykologia oli 1900-luvun alussa vaikuttanut havaintopsykologian teoria, jonka mukaan Perls nimesi hahmoterapian. Hahmopsykologian anteja hahmoterapialle ovat mm. se, että ihmisen tietoisuudessa on vain yksi asia kerrallaan, se, että ihminen havaitsee asioita kokonaisuuksina ja pyrkii täydentämään epätäydelliset hahmot kokonaisuuksiksi sekä se, että ihminen on aktiivinen valitsija ja tulkitsija tehdessään havaintoja - ei passiivinen vastaanottaja niin kuin aiemmin oli yleisesti ajateltu. Kokeile: Hahmoterapiaan mukaan ihmisen huomio voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja liikkua joko ihmisen ympäristössä (ulkovyöhyke), ajatuksissa (välivyöhyke) tai tuntemuksissa ja tunteissa (sisävyöhyke). Anna huomiosi liikkua vapaasti, ohjailematta sitä. Havainnoi miten se liikkuu, huomaatko vaihdokset? Eksistentialismi oli yksi 1900-luvun alun vallankumouksellisia filosofisia suuntaksia. Sen yksi keskeinen anti hahmoterapialle on valinnan ja vastuun korostaminen ihmisen elämässä. Samoin kuin ihminen on aktiivisesti valitsemassa mitä hän havainnoi, hän valitsee myös sen, miten hän havaintojensa perusteella ohjaa elämäänsä. Kokeile: Irrota katseesi paperista, ja käy läpi mitä muita asioita voisit tehdä juuri nyt. Miksi teet juuri sitä mitä teet? Mihin tarpeeseen valintasi vastaa? Fenomenologia on filosofinen suuntaus, jonka mukaan jokaisella kokijalla (ihmisellä) on oma maailmansa, joka perustuu hänen omaan historiaansa ja hänen omaan tapaansa jäsentää havaintojaan ja kokemuksiaan. Hahmoterapiassa tämä johtaa asiakkaan oman kokemisen kunnioittamiseen - vaikka terapeutin ja asiakkaan maailmat eivät olisi kaikin osin yhteensopivat, asiakkaan maailma on olemassa yhtä arvokkaana kuin terapeutinkin - ja terapiassa ensisijaisena. Kokeile: Tee tämä pariharjoituksena mikäli mahdollista. Katsele rauhallisesti ympärillesi. Kuuntele, haistele. Havainnoi missä olet ja käy läpi miten olet tullut tähän paikkaan. Mitä se merkitsee sinulle? Minkälainen tunnelma siinä on? Mikäli sinulla on pari, tehkää tämä samaan aikaan ja verratkaa todellisuuksianne - mitä niissä on yhteistä, mikä eroaa? Holismin mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kokonaisuudella on usein ominaisuuksia, jotka eivät ole johdettavissa osien ominaisuuksista. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi yhdellä kulta-atomilla ei ole väriä tai muotoa, mutta kun atomeja yhdistetään riittävästi, tulos saa nämä ominaisuudet. Hahmoterapiassa holismi näkyy siten, että asiakkaan maailmaa ei pyritä analysoimaan, ja syy ja seuraus (miksi-kysymykset) eivät ole keskeisiä. Ihmisen huomioon kullakin hetkellä nouseva asia liittyy hänen senhetkiseen tarpeeseensa, ja jos hän toimii kokonaisuutena luonnollisella tavalla, hän huomaa tarpeensa, tunnistaa ja täyttää sen. Hyvä esimerkki tästä on terve pikkuvauva, joka tunnistaa tarpeensa (jano, nälkä, märkä, kontaktin puute) ja toimii välittömästi saadakseen sen tyydytetyksi. Kokeile: Lopeta lukeminen hetkeksi. Ole liikkumatta kunnes jokin tarve (esimerkiksi jano tai tarve vaihtaa asentoa) nousee huomiosi keskipisteeseen. Odota vielä, kunnes tarve nousee häiritseväksi, sitten täytä se. Miltä sinusta tuntuu kun et täytä tarvettasi? Entä silloin kun toimit tyydyttääksesi sen? Tai sen jälkeen? Kontakti on yksi hahmoterapian keskeisistä käsitteistä. Yksi ihmisen terveen toiminnan tärkeimmistä ehdoista on, että hän pystyy olemaan kontaktissa itseensä, tunteisiinsa ja ympäristöönsä. Jos sinulla on harjoituskaveri, voit kokeilla tätä siten, että katsotte jonkin aikaa toisianne silmiin tekemättä mitään, tahtomatta mitään. Mikäli olet yksin, keskity hetkeksi itseesi - löydätkö kontaktin omiin tuntemuksiisi ja tunteisiisi? Tämä hetki - kaikki mitä on, on tässä ja nyt. Mennyt on mennyttä, eikä tulevaa vielä ole. Myös se edellä mainittu seikka, että akuutti tarve nousee aina huomion kohteeksi johtaa toimimaan tässä ja nyt. Kun ensimmäinen tarve on käsitelty, voimme siirtyä seuraavaan ja niin edelleen. Tämä hetki on tärkeä myös zen-buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, joista Perls sai inspiraatiota hahmoterapian kehittelemiseen. Voit kokeilla tämän hetken kokemista kysymällä itseltäsi kysymyksen "mikä on seuraava ajatus, joka nousee mieleeni?". Yleensä tämä kysymys tuottaa pienen hetken, jolloin ajatuksia ei ole lainkaan. Keskity tähän ajatuksettomaan hetkeen, ja huomioi millaista on olla sinä juuri nyt. Kehollisuus hahmoterapian yhteydessä juontaa juurensa Perlsin opettajalta ja analyytikolta Wilhelm Reichilta, jonka mukaan torjutut tunteet ja reaktiot aiheuttavat kehossa reaktioita, jotka toistuessaan lukkiutuvat kehoon ja aiheuttavat pysyviä muutoksia. Kokeile: Mene makaamaan mukavaan asentoon. Anna huomiosi vaeltaa kehossasi kunnes löydät jonkun paikan, joka ei tunnu hyvältä. Vuoroin jännitä ja rentouta lihaksiasi tämän paikan ympärillä ja seuraa mitä tapahtuu. Tämä harjoitus saattaa tuoda huomioosi jonkin muiston tai tunnetilan. Saattaa myös olla, että mitään ei tapahdu (ainakaan ensimmäisellä tai toisella kerralla). Toisiaan täydentävät vastakohdat ovat tulleet hahmoterapiaan itämaisesta yin-yang -ajattelusta ja C.G. Jungin syvyyspsykologiasta. Suhteutamme asioita toisiinsa usein erilaisilla akseleilla: hyvä-paha, kaunis-ruma, aktiivinen-passiivinen, hidas-nopea ja niin edelleen. Usein ihmiset omistavat itselleen joistakin elämässään tärkeistä jatkumoista vain toisen pään, ja lukkiutuvat siihen, vaikka koko jatkumolla liikkuminen tilanteen mukaan laajentaisi elämän kokemista huomattavasti. Kauan yhdessä olleet pariskunnat toisinaan varaavat joistain jatkumoista toisen ääripään toiselle puolisolle, ja toinen saa toteuttaa sitten toista. Näin esimerkiksi aggressiivisuus voi olla yhden henkilön ominaisuus, kun toinen on aina rauhoitteleva. Kokeile: Tee paperille lista ominaisuuksista, jotka ovat sinussa vahvasti esillä. Käytä niitä, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen - älä sensuroi. Kirjoita viereen niiden vastakohtaparit. Yritä löytää itsestäsi tämä vastakohtainen ominaisuus - tai syy olla omaksumatta sitä omaan käytökseesi tai olemukseesi. Jos se on helpompaa, voit myös aloittaa ominaisuuksista, joita sinussa ei ainakaan ole. Viimeiseksi otan esille kokeilujen merkityksen. Hahmoterapiassa ihmisen luonteen tai toiminnan analysoinnilla ei uskota päästävän kovin syvälliseen muutokseen. Usein tiedämme mitä meidän kannattaa tehdä, ja toimimme kuitenkin toisin. Analysointi ja diagnosointi voivat jopa vahvistaa ei-toivottua käyttäytymistä: "Olen tällainen, ei siis voi mitään." Kokeiluissa asiakkaan oma mielellis-kehollinen toiminta ja niiden havainnointi voi aiheuttaa oivalluksia, joita terapeutti ei voisi johdattelemalla tai analysoimalla saada aikaan. Asiakkaan oma sisäinen tarve ohjaa terapiaa, ei terapeutin mahdollinen ihannekuva. Perustunteet Hahmoterapian teoriassa ihmisen syvin tunne-elämä koostuu neljästä perustunteesta: ilosta, surusta, seksuaalisuudesta ja aggressiosta. Tunnemme yleensä kaikkia näistä tunteita yhtä aikaa. Esimerkiksi riehakkaassa leikissä päällimmäisinä tunteina saattavat olla aggressio ja seksuaalisuus, surun ollessa taustalla. Normaalisti toimiva ihminen pystyy olemaan kontaktissa kaikkiin perustunteisiinsa ja siirtyy luontevasti tunteesta toiseen tilanteen mukaan. Perustunteiden määrittely hahmoterapiassa poikkeaa hieman niiden totutuksi tulleista merkityksistä. Käyn läpi perustunteet ja esitän muutamia omia ajatuksiani niiden mahdollisesta yhteydestä itsemurhaajan omaisen tunne-elämään. Lähtökohtani on se, että läheisen menettäminen väkivaltaisesti herättää surua ja aggressiota. Itsemurhatapauksessa näitä tunteita mutkistaa se, että väkivallan tekijä ja uhri ovat sama henkilö. Harjoituksena näissä voit kohta kohdalta yrittää saada kontaktin kyseiseen tunteeseen ja miettiä, miten esittämäni oletukset pitävät tai eivät pidä kohdallasi paikkansa. Suru liittyy olennaisesti menettämiseen ja luopumiseen. Hahmoterapian perustunteena siihen liittyy pysähtyminen ja myös empatia, toisen ihmisen tunteiden ymmärtäminen. Läheisen itsemurhan yhteydessä ensimmäinen tunnereaktio on (mahdollisen turtumisen jälkeen) usein musertava suru, joka voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Pitkittynyt suru voi viitata mielestäni siihen, että luopuminen jää jostakin syystä kesken. Aggressio on toimintaa (yleensä hyökkäys tai puolustus) pohjustava tunne. Aggressio liittyy myös jonkin haluamiseen. Itsemurhan tehneen läheisen tapauksessa aggressio saattaa olla ongelmallinen tunne. On luonnollista, että tunnemme syvää aggressiota, jopa synkkää vihaa sitä henkilöä kohtaan, joka on tappanut läheisemme. On kuitenkin vaikeaa olla vihainen ihmiselle - varsinkin läheiselle - joka on kuollut. Surun tunteminen vihan sijasta saattaa olla "sallitumpi" vaihtoehto, mikä saattaa myös pitkittää suremista. Itsemurhan tehneen läheinen tuntee usein pitkään aggressiota lääkäreitä, viranomaisia ja muita sellaisia tahoja kohtaan, joiden olisi pitänyt nähdä tuleva itsemurha ja pystyä estämään se. Usein läheinen kuuluu itse tähän joukkoon, jolloin aggressio kääntyy sisäänpäin. Itsemurha itsessään on äärimmäinen tapa toteuttaa sisäänpäin kääntynyttä aggressiota. Ilo hahmoterapian perustunteena on rauhallinen, tarpeen tyydytyksen jälkeinen tunne. Siihen liittyy lepo ja rauhoittuminen. Itsemurhan tehneen läheiseltä tällainen ilo on usein "kielletty" - osittain ehkä sen vuoksi, että surun ja aggression tunteet ovat joiltain osin jääneet käsittelemättä, mikä estää tyydytyksen tunteen. Jotain on jäänyt kesken. Seksuaalisuus on hahmoterapiassa aggression lisäksi toinen aktiivinen tunne. Siihen liittyy leikkiä ja uteliaisuutta. Läheisen menetyksen jälkeen seksuaalisuus jää usein surun jalkoihin. Seksuaalisuuden ja leikin tuleminen takaisin tunneskaalaan voi liittyä siihen vaiheeseen, jossa "elämä voittaa" ja läheisensä menettäneellä on taas voimia ajatella itseäänkin. Neljä perustunnetta ei tietenkään voi kattaa ihmisen koko tunne-elämää. Kun ne yhdistyvät esimerkiksi muistoihin, toiveisiin, pelkoon ja haluamiseen, koemme innostusta, pettymystä, katkeruutta ja muita yhdistettyjä tunteita. Suojausmekanismit ja kontaktin häiriöt Kuten edellä mainitsin, kontakti on hahmoterapiassa keskeinen asia. Ihminen toteuttaa itseään kontaktissa läheisiin, työtovereihin, tarve-esineisiin, oman itseen, omiin tunteisiin, mahdollisesti jumalaan tai muuhun hengelliseen olioon - kaikkien tarpeidemme tyydyttäminen edellyttää kontaktia johonkin. Käyn tässä läpi viisi keskeistä tapaa, joilla ihminen hahmoterapian teorian mukaan voi säädellä kontaktia tai estää itseään olemasta kontaktissa läheisiinsä tai omiin tunteisiinsa. Konfluenssi tarkoittaa sananmukaisesti yhdessä virtaamista. Kun kaksi oliota virtaa yhdessä, niiden välinen raja katoaa ja ne muuttuvat osittain samaksi. Samalla kummankin itsenäisen minuuden raja, ja sitä myötä niiden välinen kontakti hämärtyy. Konfluenssista voisi myös käyttää nimitystä symbioosi tai sulautuminen. Ihmisen kehitys alkaa konfluenssissa äidin kanssa. Sikiö sanamukaisesti virtaa äitinsä kanssa yhdessä, onhan sillä äidin kanssa yhteinen verenkierto. Kasvaessamme rajamme selkiävät ja itsenäistymme. Konfluenssi esimerkiksi vanhemman, puolison tai oman lapsen kanssa saattaa olla houkutteleva vaihtoehto, jos emme ole halukkaita (tai valmiita) ottamaan täyttä vastuuta omasta itsestämme. Kun nuori ihminen tekee itsemurhan, on todennäköistä, että hänen itsenäistymisensä ei ole vielä valmis. Hän on vielä joiltain osin konfluenssissa vanhempiinsa. Vanhemmille voi jäädä tilanne, jossa he joutuvat käsittelemään lapsensa kesken jääneen itsenäistymisen osana menetyksen käsittelyä. Toisaalta raskas suru saattaa lähentää itsemurhan tehneen omaisia ja läheisiä niin paljon, että heidän välisensä raja hämärtyy. Esimerkkinä tästä voisi olla puolison surun ylihuolehtiva huomioonottaminen, jota kumpikaan puolisoista ei voi tai halua kyseenalaistaa. Introjektio voitaisiin suomentaa purematta nielaisemiseksi. Kun joudumme kontaktiin jonkin sellaisen asian kanssa jota emme voi torjua, ja joka on liian iso tai hankala käsiteltäväksi, voi se jäädä ikään kuin sulamattomana sisäämme. Voimme välttää todellista kontaktia esimerkiksi olemalla kyseenalaistamatta joitakin opetuksia mitä meille on annettu. Jos jonkun asian "pitää" tai "pitäisi" olla tietyllä tavalla, kyseessä saattaa olla introjektio. Suremiseen saattaa liittyä sääntöjä joita on vaikea kyseenalaistaa, esimerkiksi suruajan pitäisi ehkä olla loppu vuoden kuluttua läheisen kuolemasta tai itkeminen ei ole sallittua kuin joissakin tilanteissa. Projektiossa heijastamme toisiin niitä tunteita ja ominaisuuksia, joita emme halua tai voi kantaa itsessämme. Yleensä ajatellaan, että muihin heijastetaan niitä omia ominaisuuksia, jotka koetaan negatiivisina. Läheisen ihmisen menettänyt saattaa kuitenkin heijastaa menetettyyn nimenomaan positiivisiksi kokemiaan ominaisuuksia. Vainaja voi olla ollut erityisen hyvä, viisas tai lahjakas, ihminen. Jokaiseen ihmissuhteeseen liittyy projektioita, ja väkivaltaisesti katkenneessa suhteessa niiden käsittely jää kesken. Saattaa jopa käydä niin, että projisoidut ominaisuudet menevät tavallaan hautaan vainajan kanssa, eikä eloon jäänyt osapuoli pysty käyttämään niitä elämässään niin luonnollisesti kuin muuten voisi. Retroflektiossa käännämme jonkin tunteen tai reaktion sisäänpäin, koska sen kohdistaminen sinne minne se kuuluu ei jostain syystä käy päinsä. Kaikille on varmaan tuttua joskus nielaista aggressionsa silloin kun sen esilletuominen ei sovi tilanteeseen. Samalla tavoin voimme kääntää sisäänpäin ilon tai seksuaalisuden tunteita. Sisäänpäin käännetty tunne aiheuttaa kehossa reaktion. Kun esimerkiksi pidätämme vihaisuuttamme, saatamme jännittää vatsalihaksiamme, leukaperiämme tai käsivarsiamme. Kun retroflektio toistuu, aiheuttaa se pysyviä jännityksiä kehossa, ja ehdollistumme olemaan näyttämättä tiettyjä tunteita. Tuloksena on fyysisiä oireita ja mahdollisesti myös sisällä pidettyjen tunteiden hallitsemattomia purkauksia, esimerkiksi raivokohtauksia. Itsemurhan tehneen läheinen saattaa nielaista takaisin niitä tunteita, jotka ovat hänelle kiellettyjä tai hankalia, esimerkiksi aggressiotaan vainajaa kohtaan tai suruaan niissä tilanteissa, joissa sen näyttäminen ei käy. Tällöin tunteen käsittely jää kesken, ja toipuminen saattaa pitkittyä. Deflektio voitaisiin suomentaa väistämiseksi. Näemme jonkin asian tulevan, ja päätämme olla huomaamatta sitä. Mahdollisesti kiinnitämme huomiomme johonkin muuhun, kuten televisioon tai syömiseen. Väistämisen kuten kaikkien näiden mekanismien käyttö kuuluu normaaliin elämään, säätelemme niillä sitä, miten paljon haluamme kulloinkin kohdata ulkopuolisia ärsykkeitä tai omia tunteitamme. Mikäli kuitenkin väistämme jatkuvasti jotain tiettyä asiaa, emme kohtaa sitä koskaan, ja elämämme jää siltä osin elämättä. Veljeni teki itsemurhan minun ollessani 19-vuotias. Väistin hänen kuolemansa aiheuttaman surun niin täydellisesti kuin pystyin. Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin suostuin kohtaamaan ne, ja sillä välin en varmaankaan itkenyt lainkaan, en muistakaan syistä. Väistin liian vaikean asian, ja samalla menetin suremisen taidon lähes kokonaan. Löysin sen uudestaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen käytyäni kolme vuotta terapiassa. Suojausmekanismit ovat osa mielen tervettä toimintaa. Niillä voimme säädellä sitä, kuinka paljon ja kuinka vaikeita asioita otamme kulloinkin käsiteltäväksemme. Joskus ne voivat kuitenkin jonkin asian tai tunteen osalta "jäädä päälle". Silloin säännöstellyt asiat eivät koskaan nouse tietoisuuteemme, vaikka olisimme jo kyllin vahvoja kohtaamaan ne. Näiden keskeneräisten asioiden nostaminen tietoisuuteen ja käsitteleminen on hahmoterapian perustavoite. Kun saamme jatkuvasti päällä olevat suojauksemme purettua, pystymme käyttämään niiden taakseen sulkemia tunteita jokapäiväisessä elämässämme. Voimme valita vapaammin ja elää täydemmin. Kirjallisuutta
Heidin Valastin viime
vuonna ilmestynyt kirja Rakasta rohkeasti: Uskalla lähteä,
uskalla jäädä käsittelee parisuhdetta, mutta toimii myös hyvänä
suomenkielisenä johdatuksena hahmoterapiaan. James Oldhamin, Yaro
Starakin ja Tony Keyn englanninkielinen Risking being alive
käy hahmoterapian perusteet läpi ja sisältää myös runsaasti
harjoituksia.
|
  |